sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Nuken retkipeitto

Olin unohtaa! Voi minua poloista! 

Kesällä aloitin peiton ompelun nukelle. Se jäi odottamaan reunoja/kanttausta ja sopivaa hetkeä, että katsoisin youtubesta vinkin, miten se kannattaa tehdä.

Syyskuun kuudes päivä tämä vihdoin tapahtui. Homma ei ollut aivan niin vaikea kuin olin pelännyt, mutta haasteellinen kuitenkin. Pieniä virheitä ja ohiompelua tapahtui, mutta pääosin kaikki meni aika nätisti. Olen tyytyväinen ja se pääsi heti leikkiin. 

Tadaa! Valmista!

Ystävysten teehetki.

Neidillä meni hetki ennen kuin hän pääsi kärryille tästä ideasta. Sen verran, että äiti sai lavastettua kuvaustilanteen. Parin päivän jälkeen peitosta on tullut erottamaton osa tätä leikkiä. Ja apina myös. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti