Naulaan ja nakutan

Mökillä hommailu jatkui viikonloppuna, ja teimme yhdessä avopuolisoni sekä hänen pikkusiskonsa kanssa lattiaa varastoon. Olimme siis koira- ja siskovahdissa, kun puolisoni vanhemmat olivat poissa.

Metri lattiaa syntyi kolmistaan iltapäivän aikana. Vasen yläkulma näyttää viime työmme hedelmän - levyt jotka puhdistimme nauloista ja niiteistä ovat päätyneet seinäksi.

Eräs lepäili varjossa, odotellen mammaa.

Nauloja ja niittejä

Mökillä on varastonrakennustalkoot, joihin minäkin osallistuin. Perjantaina hommailimme avopuolisoni kanssa kahdestaan, kun muut olivat hänen veljensä valaa seuraamassa. Naulat ja niitit täytyi irrottaa levyistä. Työvarusteina avopuolisoni vanha mediaseksikäs remppapaita ja maastohousut, ehkä kymmenen kokoa liian suuret.

Vahdimme myös koiraa, joka kovasti odotti mamman (eli puolisoni äidin) paluuta. Koiruutta kun ei voinut ottaa Vekarajärvelle mukaan.

Käsitöitäkin mökillä tehtiin, mutta niistä en tajunnut ottaa kuvia. 35 hexagonia sain tehtyä sekä n. 9 tuumaa ensimmäistä villatakkiani. Tarvetta tulee, sillä syksy kolkuttelee jo ovelle!

Häälahja

Lauantaina oli hyvän ystäväni häät, ja olin kaasona. Päivä oli kiireinen ja hulinaa täynnä, vettäkin ripsi hääkuvauksissa. Sateenvarjoja ei ollut, mutta saimme improvisoitua varjot. Morsiamen kampaus säästyi (kaasosta ei sitten puhetta).

Kaikesta tulevasta työpanoksesta huolimatta, halusin muistaa ystävääni lahjalla. Mieluiten itsetehdyllä. Kevät oli kiirehköistä aikaa, enkä ehtinyt ajatella tai saanut oikein ideoita. Eräs päivä kesän alussa, eräs yhteinen ystävämme essimarjaana, ehdotti yhteistyötä. Suostuin heti, ja niinpä päädyimme virkkaamaan torkkupeiton. Hän myös otti kuvat valmiista peitosta, sillä hääviikko oli minulle hiukan kiireinen.

Malli: Babette Blanket

Lanka: Cascade 220 wool, Cascade 220 heathers, yhteensä ~2kg
Koukku: 4,5mm

Valitsimme langat yhdessä, ja suunnitelman tehtyämme virkkasimme itseksemme palaset ja yhdistimme ne, luonnollisesti sekoittaen palaset. Olihan työtä tekemässä erikätiset virkkaajat, joten käsialakin poikkesi hiukan. Aluksi työmäärä tuntui todella suurelta, mutta neliöt olivat nopeita neuloa. Erilaisia palasia ja värejä oli sopivasti, mielenkiinto pysyi yllä ja välillä lähes liimauduin sohvaan virkkaamaan. Ne tuntuivat valmistuvan hetkessä. Kuumimpina päivinä oli tukalahkoa yhdistellä blokkeja, kun palaset lämmittivät sylissä.


Halusimme peitolle kokoa, ja sitä myös saimme. Kunnioitettava mitta 170x240cm. Tuon alle mahtuu kaksi lämmittelemään paremmin kuin hyvin!

Uusi harrastus, uudet kujeet

Mihinkä sitä nyt on päänsä työntänyt? Kohta lähtee tämäkin harrastus lapasesta, on todella jännää ja koukuttavaa puuhaa. :) Muutama viikko varmaan ainakin menee, ennen kuin pääsen täysin kärryille. Tuossa on nyt puolen tunnin tulos.

Värttinä on Nana Åstenin käsialaa, ostin sunnuntaina Ropeconista. Painoa noin 60 grammaa. Tänään sitten sain käsiini tuon käsinvärjätyn kuidun (sipulinkuorta ja kamomillaa) nimeltään Aurinko.