perjantai 2. joulukuuta 2011

Ystävän säärystimet

Tänään sain valmiiksi ystäväni säärystimet viime talven lopulla, jolloin en ehtinyt niitä neulomaan. Langat valitsi hän, ja ehdottamani malli miellytti häntä joten neulomaan! Kesällä sitten hoidimme lankaostokset, mutta sitten tuli muita kiireitä ja työnsin niiden neulomisen myöhemmäksi syksyä. Sitten meinasi iskeä paniikki, kun kylmät ilmat jo tulivat, ja marraskuu nyt on kiireistä aikaa (kuten nanowrimo, tiedättehän). Lupasin nämä viimeistään jouluksi, joten tänä vuonna joulu tulee aikaisin, ainakin hänelle.


Malli: Cabled legwarmers (ravelry)
Lanka: ONline Linie 3 Supersocke 100, 153g
Puikot: 2,5mm

Syksyllä neuloessani kuumeisesti aiemmin blogaamiani pöllösukkia koin valaistuksen palmikoiden suhteen. Niitä sukkia ymmärsin kikan, joka sukkaohjeessa neuvottiin. Se helpotti palmikoiden neulomista ja nopeutti myös prosessia, eikä siihen tarvinnut apupuikkoa. Adoptoin kikan siis näihin säärystimiin, ja neulomistahti nopeutui huomattavasti. Toinen säärystin tuntui kestävän ikuisuuden, ja loppuvaiheeseen pääseminen tuntui vain kestävän ja kestävän. Lopulta yllätyin kun piti jo laskea missä vaiheessa olen, ja yhtäkkiä tein resoria. Olen todella tyytyväinen näihin, varsinkin kuviin. Otin ne jalustaa ja ajastinta apuna käyttäen.


 Kuvien ottaminen oli hauskaa! Kuvauspaikkana on arkku, jonka sain äidinäidiltäni. Kannessa ja sivuilla on käsinmaalattuja koristeita, sisällä myös sekä omistuskirjoitus ja paljon lankaa. 


Lopuksi vielä kuva assistentistani, jota ilman kuvaaminen ei olisi ollut niin hauskaa ja helppoa. :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Sweet Jonas

Olen fanittanut Tähtiporttia pienen iän. Yksi lempihahmoistani on Jonas Quinn, kuudennella kaudella mukana oleva tiedemies (näyttäytyi tosin jo viidennen kauden loppupuolella). Sen enempää kertomatta ja spoilaamatta heitä jotka eivät ole nähneet kyseistä kautta, asiaan!

Tämän langan nähdessäni tiesin heti, että haluan tehdä siitä huivin. Olin saanut tämän ohjeen lahjana eräältä ystävältä, ja kaikki vain osuivat kohdalleen. Jos Jonas Quinn olisi jokin väriyhdistelmä, olisi hän lämpimän vihreä ja keltainen, niin kuin tämä lanka, lisänä pieni pilke aivan tumman vihreää, lähes mustaa.

Malli: Sweet Jazz (ravelry)
Lanka: Malabrigo Yarn Lace, 39g
Puikot: 2,5mm
 
Alku vaatii kärsivällisyyttä, sillä huivi aloitetaan luomalla lähes 300 silmukkaa ja neulotaan lyhennettyjä kerroksia. Huivin aloitin tosiaan jo huhtikuussa, ja se valmistui toukokuussa, mutta olen aina kuvatessani unohtanut tämän huivin. Tänään olikin sitten täydellinen sää kuvata valmiita neuleita, ja tämä oli yksi niistä. Loput ovat enemmän tai vähemmän lahjoja, joten niitä en vielä voi esitellä täällä.
 
Jostain syystä neuloin tämän huivin 2,5mm puikoilla, vaikka se olisi varmasti ollut viisaampaa vähän suuremmilla puikoilla. Mutta lopputulos on silti kaunis, ja rakastan tätä huivia. Säät tosin olivat jo lämpenemään päin, jolloin kädet hikosivat, ja lanka huopui hieman tehdessä. Kovin ahkerasti en huivia ole vielä vielä käyttänyt, joten en tiedä miten sen sitten käytössä käy. Ihana malli kuitenkin, haluan tehdä vielä joskus toisenkin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pöllötaulu

Tässä on tämä mainostettu pöllötaulu. Idea lähti siitä, kun halusin virkata pöllön ystävälleni, ja sitten keksin että sen voisi ommella kankaaseen. Hetken pengottuani puuvillalankojani löysin toisiinsa menevät värit ja aloin virkata. Ensin syntyivät silmät, sitten torso ja lopuksi siivet. Nokka tuotti eniten päänvaivaa, mutta sekin onnistui muutaman testauksen jälkeen. Lopuksi ompelin palaset käsin yhteen. Pöllö olikin jo paloina kun tajusin, että se kangaskin olisi hyvä olla, ja kaapista löytyikin tähän projektiin aivan täydellinen kangaspala!

 Malli: Oma
Lanka: Jämäpuuvillalangat, 19g
Koukku: 3mm

lauantai 26. marraskuuta 2011

Syysvaihto

Eilen vaihdoimme paketteja ystäväni kanssa. Kumpikin meistä kokosi toiselle paketin, jonka sisällön olimme koostaneet toisen antamien vastausten perusteella. Toki vakoilimme toisiamme puolin ja toisin, itse käytin hänen aviomiestään apuna, jotta saisin neulottua sopivan kokoiset sukat ystäväni tietämättä. 
En missään vaiheessa muistanut ottaa kuvaa antamastani paketista tai sen kokonaisuudesta, minulla on vain yksittäisiä projektikuvia. En tiedä kummasta antamastani käsityöstä pidin enemmän - sukista vai pöllötaulusta, kummatkin olivat todella hauskoja ja jännittäviä projekteja. Mutta nyt asiaan eli niihin sukkiin.


Malli: Owlie socks (ravelry)
Lanka: Cascade Yarns Heritage sock yarn, 75g
Puikot: 2,5mm

Onneksi äidilläni on numeron 39 jalka, joten pystyin sovituttamaan sukkaa äidilläni varmistaakseni sopivuuden ystäväni jalkaan. Eilen lopullinen totuuden hetki koitti, ja ilo oli suuri kummallakin kun sukat sopivat! Helmet sukkiin tilasin etsystä, Hopeasäie oli kyseinen kauppa. Ihania lankoja myös, täytyy joskus niitä kokeilla, olen kuullut niistä pelkkää hyvää.

torstai 17. marraskuuta 2011

Hansikkaat

Keväällä neuloin itselleni tällaiset hansikkaat erästä liveroolipeliä varten. Puku päätyi päälleni myös Ropeconiin gaalaan. Tanssiaisia en siinä viihtynyt, työvuoroni alkoi piakkoin gaalan ja musikaalin päättymisen jälkeen niin, etten ehtinyt pyörähtelemään. Lainaamani peruukki myös hiostutti, joten hyppäsin puvusta niin pian kuin olin saanut velvollisuudet hoidettua.


Malli: Twee (ravelry)
Lanka: Novita Nalle, 28g
Puikot: 3mm

Nämä valmistuivat suhteellisen nopeasti, vaikka ohje oli hiukan hankalasti kirjoitettu. Jouduin jonkin verran purkamaan ja päädyin myös lisäämään silmukoita, jotta saisin sen omaan käteeni sopivaksi mutta ohjekin oli hiukan paksummalle langalle. Toki jos olisin heti tajunnut silmukoiden luonnin tehdä vähän viisaammin ketjusilmukoiden ja poimimisen kautta, olisin säästynyt pieneltä vaivalta. Tajusin sen kuitenkin vasta ensimmäisen hanskan melkein valmistuttua, enkä halunnut tehdä paria eri tavalla, jottei se vain vahingossakaan näkyisi. Tykkään mallista kovasti, kuitenkin. Nopeat neuloa kun ohjeeseen vain pääsi sisään. Hanskat kruunaa musta satiininauha kiinnitykseen.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Blog awards


Muutama viikko sitten koin yllätyksen, kun sain kommentin erääseen tekstiini Miikkulilta. Kiitos vielä kerran tunnustuksesta! Tämän viestin kirjoittaminen vähän venähti, joten myös anteeksipyyntö siitä. Tunnustukseen kuuluu vielä sääntöjä, joten laitetaan homma etenemään.

Tunnustuksen saajan tulee:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Eli aika paljon tehtävää! Ensimmäinen onkin jo suoritettu, joten seuraavana haastavana tehtävänä on antaa tunnustus eteenpäin. Tässä siis satunnaisessa järjestyksessä blogit, jotka ovat silmääni kauneudellaan pistäneet:


Kyllä, laskutaitoni ovat kunnossa ja teidän laskutaidossanne ei ole mitään vikaa. Huijasin blogien määrän kanssa. Erinäköiset tunnustukset ovat kiertäneet jo monissa blogeissa viime aikoina. Mielelläni jakaisin tunnustusta niillekin, jotka eivät ole jo sellaista saaneet. Moni blogaaja jolle olisin jakanut tunnustuksen on jo saanut jonkin tunnustuksen parin kuukauden tai jopa viikon sisään!

Ja lopuksi satunnaiset kahdeksan asiaa itsestäni:
1. Rrrrakastan vadelmaballerinakeksejä.
2. Haluaisin jossakin välissä jatkaa astangajoogaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.
3. Rakastan metallimusiikkia, mm. melodista metallia.
4. Putosin ponin selästä kun olin noin 6-vuotias.
5. Rakastan typografiaa.
6. Podin keuhkoputkentulehduksen pitkästä aikaa kuukausi sitten.
7. En malta odottaa, että Sherlock Holmes 2 tulee elokuvateattereihin.
8. Paprika on arkiviholliseni, jota onneksi kohtaan harvoin.


Minusta näyttää ihan siltä, että tuolla tytöllä on kulmahampaat. Ihana!

Lahjatehdas

Huono puoli siinä, että tekee joululahjoja lähes läjäpäin ajoissa ennen tilaisuutta on, että jokin niistä kuitenkin unohtuu blogata. Tänään huomasinkin puoliskoni viime vuoden joululahjan blogauksen jääneen.


Malli: Celtic beanie (ravelry)
Lanka: Gjestal Janne, 47g+47g = 90g
Puikot: 4mm

Tähän pipoon opettelin uuden neuletekniikan, onteloneuleen. Alku oli hidas ja vei jonkin verran aikaa, ennen kuin täysin tajusin mistä on kyse. Ihastuin malliin viime syksynä, ja päätin siksi tehdä siitä pipon. Malli löytyi kirjasta nimeltä Son of Stitch 'n Bitch: 45 projects to knit and Crochet for Men. Olen todella tyytyväinen siihen miten pipo onnistui! Harmaa ja punainen menevät hyvin yhteen, ja niihin väreihin on puoliskonikin mieltynyt.

Lisäksi blogaamatta oli jäänyt puolisoni veljelle tehty pipo.


Malli: Stripey aka White stripes with
British Racing Green (ravelry)
Lanka: Schachenmayr smc Alpaka premium, 39g+41g = 80g
Puikot: 4mm

Väri oli niin täydellinen vihreän minin väri kuin langalta voi odottaa, ja koska kaikki kolme miestä ovat innostuneita autoista ja mineistä, tein tämän pipon. Tästä oli tarkoitus tulla ensin pipo isälle, mutta totesimme että tämä on parempi veljelle ja isälle tein sitten samalla mallilla toisen, mutta vaihdoin vain värit keskenään niin, että vihreä olisi päävärinä. En vain ehtinyt kuvata ennen lahjojen antoa, ja pipo oli hävinnyt teille tietämättömille siinä vaiheessa kun nämä kuvat otettiin. Voitte siis vain kuvitella miltä se näyttää.

Mutta joulu ei odota, joten aika jatkaa tämän vuoden lahjatehdasta. Marraskuu on aina tasapainoilua kirjoittamisen ja neulomisen kanssa. Toivottavasti aika ei lopu kesken!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kesähäät

Elokuussa oli erään hyvän ystäväni häät, ja häälahja tulikin jo esiteltyä. Toinen asia, minkä neuloin häitä silmällä pitäen oli bolero, johon päädyimme toisen kaason kanssa. Morsiamen toiveena oli, että meillä kaasoilla olisi jokin asessori tai juttu, joka olisi vihreä.


Malli: Illyria bolero (ravelry)
Lanka: teetee Primavera, 76g
Puikot: 4mm

Päätimme yhdessä toisen kaason kanssa, että bolero olisi sopivin asessori. Niinpä otin ravelryn avuksi, ja heti löydettyäni mallin ihastuin siihen ja ehdotin sitä. Kaasoystäväni tykästyis myös malliin, ja asia oli sillä selvä. Bolero valmistui hyvissä ajoin ennen häitä ja häälahjaa, tosin langanpätkien päättely jäi melkein viimeiselle viikolle.

Oikeastaan ainut ongelma oli, kuten useimmiten minulla tällaisissa ohjeissa, pieni kokoni. Koska teeteen lanka oli ainut, joka miellytti kumpaakin eikä vastaavaa samaa väriä löytynyt muista, ohuemmista laaduista, tein pienimmän koon mukaan ja bolero uhkasi silti olla liian iso. Ohjeen laatijaa konsultoidessani silmukoiden vähentäminenkään ei tullut kyseeseen, olisi pitänyt valita toinen lanka (mikä myöskään ei ollut mahdollista koska olin todella vaativa värin suhteen.) En siis pingottanut rankalla otteella, ja lopputulos oli oikein nätti. Ja häätkin menivät mukavasti!

Valokuvan otti Mareena Vainio parturi-kampaamo Villi Vaniljassa, kampaajamme hääpäivänä. Kuva on siis otettu heti meikin ja kampauksen jälkeen ennen hääpaikalle lähtöä. :) Rakastin kampaustani ja erityisesti meikkiäni.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Iso projektipussukka

Innostuin tänään taas ompelemaan. Tällainen syntyi.


Kokoa ruhtinaaliset 20x20x20cm.

Päällinen on jotakin sisustuskangasta Eurokankaan alelaarista ja vuorikangas jotakin punaista. Siitä olen joskus ommellut päällihameen yhteen larppiin, ja tuo oli jämiä. Sisäpuolella yksi sivupaneeli on tehty kahdesta palasta. Sen oli tarkoitus olla pohja, mutta ompelin niin hurjaa vauhtia että unohdin tarkistaa paloja yhdistellessäni sen paikan. Mutta mitäs pienistä!

Lisäksi virkkasin punaisesta kaksinkertaisesta villalangasta (jämäpätkistä) lenksun, ja ompelin napin. Ne nyt peittyvät kankaan poimuihin, mutta ovat tyhjillä sivuilla (ei hantaaki-sivuilla siis).

perjantai 2. syyskuuta 2011

Pikkuompelua

Keittiössämme oli vanha kappa ikkunassa. En tykännyt siitä. Keväällä löysin kivan kankaan Ikeasta. Sen jälkeen suunnittelin ja mietiskelin, kunnes tällä viikolla alkoi ompeluhammasta kutitella. Tänään kotiuduttuani kaivoin kankaan ja ompelukoneen esiin.


Puolitoista tuntia myöhemmin. Ruokailuvälinetaulu on lahja
puolisoni perheystäviltä, ja itsetehty!



Puiden vihreys tuo vähän väriä.


Kangas oli valitettavasti todella kapea, joten verhosta ei tullut niin korkea kuin olisin toivonut, mutta tämä on kymmenen kertaa parempi kuin vanha. Ja keittiö on myös valoisampi kuin ennen. Katsotaan mitä puoliso sanoo kun kotiutuu töistä. :)

tiistai 30. elokuuta 2011

Naulaan ja nakutan

Mökillä hommailu jatkui viikonloppuna, ja teimme yhdessä avopuolisoni sekä hänen pikkusiskonsa kanssa lattiaa varastoon. Olimme siis koira- ja siskovahdissa, kun puolisoni vanhemmat olivat poissa.


Metri lattiaa syntyi kolmistaan iltapäivän aikana. Vasen yläkulma näyttää viime työmme hedelmän - levyt jotka puhdistimme nauloista ja niiteistä ovat päätyneet seinäksi.


Eräs lepäili varjossa, odotellen mammaa.

tiistai 16. elokuuta 2011

Nauloja ja niittejä

Mökillä on varastonrakennustalkoot, joihin minäkin osallistuin. Perjantaina hommailimme avopuolisoni kanssa kahdestaan, kun muut olivat hänen veljensä valaa seuraamassa. Naulat ja niitit täytyi irrottaa levyistä. Työvarusteina avopuolisoni vanha mediaseksikäs remppapaita ja maastohousut, ehkä kymmenen kokoa liian suuret.


Vahdimme myös koiraa, joka kovasti odotti mamman (eli puolisoni äidin) paluuta. Koiruutta kun ei voinut ottaa Vekarajärvelle mukaan.

Käsitöitäkin mökillä tehtiin, mutta niistä en tajunnut ottaa kuvia. 35 hexagonia sain tehtyä sekä n. 9 tuumaa ensimmäistä villatakkiani. Tarvetta tulee, sillä syksy kolkuttelee jo ovelle!

maanantai 8. elokuuta 2011

Häälahja

Lauantaina oli hyvän ystäväni häät, ja olin kaasona. Päivä oli kiireinen ja hulinaa täynnä, vettäkin ripsi hääkuvauksissa. Sateenvarjoja ei ollut, mutta saimme improvisoitua varjot. Morsiamen kampaus säästyi (kaasosta ei sitten puhetta).

Kaikesta tulevasta työpanoksesta huolimatta, halusin muistaa ystävääni lahjalla. Mieluiten itsetehdyllä. Kevät oli kiirehköistä aikaa, enkä ehtinyt ajatella tai saanut oikein ideoita. Eräs päivä kesän alussa, eräs yhteinen ystävämme essimarjaana, ehdotti yhteistyötä. Suostuin heti, ja niinpä päädyimme virkkaamaan torkkupeiton. Hän myös otti kuvat valmiista peitosta, sillä hääviikko oli minulle hiukan kiireinen.


Lanka: Cascade 220 wool, Cascade 220 heathers, yhteensä ~2kg
Koukku: 4,5mm

Valitsimme langat yhdessä, ja suunnitelman tehtyämme virkkasimme itseksemme palaset ja yhdistimme ne, luonnollisesti sekoittaen palaset. Olihan työtä tekemässä erikätiset virkkaajat, joten käsialakin poikkesi hiukan. Aluksi työmäärä tuntui todella suurelta, mutta neliöt olivat nopeita neuloa. Erilaisia palasia ja värejä oli sopivasti, mielenkiinto pysyi yllä ja välillä lähes liimauduin sohvaan virkkaamaan. Ne tuntuivat valmistuvan hetkessä. Kuumimpina päivinä oli tukalahkoa yhdistellä blokkeja, kun palaset lämmittivät sylissä.


Halusimme peitolle kokoa, ja sitä myös saimme. Kunnioitettava mitta 170x240cm. Tuon alle mahtuu kaksi lämmittelemään paremmin kuin hyvin!

tiistai 2. elokuuta 2011

Uusi harrastus, uudet kujeet

Mihinkä sitä nyt on päänsä työntänyt? Kohta lähtee tämäkin harrastus lapasesta, on todella jännää ja koukuttavaa puuhaa. :) Muutama viikko varmaan ainakin menee, ennen kuin pääsen täysin kärryille. Tuossa on nyt puolen tunnin tulos.

Värttinä on Nana Åstenin käsialaa, ostin sunnuntaina Ropeconista. Painoa noin 60 grammaa. Tänään sitten sain käsiini tuon käsinvärjätyn kuidun (sipulinkuorta ja kamomillaa) nimeltään Aurinko.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Unohtunut ompelus

Tämän projektipussukan ompelin tosiaan jo huhtikuussa, samoihin aikoihin kuin edelliset projektipussukat. Valokuvasinkin samaan aikaan! Ja olen käyttänytkin sitä koko ajan! Mutta unohdin aivan laittaa kuvan siitä tänne. Tässäpä se siis on!


Ihanan pirtsakka!

Päällinen on tehty tosiaan tilkuista, joita minulla on mo
nen kilon säkki parvekkeella (oho). Sain säkin lahjaksi eräältä ystävältä, ja totta kai keksin niille tehtävää! On minulla toinenkin tilkkupussi ollut tekeillä, tein sen palaset lähes valmiiksi silloin huhtikuussa, mutta sitten innostus lopahti hetkeksi antaen tilaa muille. Tilkkujen yhteen ompeleminen vie kuitenkin aikaa ja on jonkin verran vaivalloista, olivathan ne kyseiset tilkut keskimäärin 2cm levyisiä! Nämä tilkut olivat onneksi leveämpiä. :) Linkittäisin ohjeen tähän, mutta en valitettavasti nyt löydä sitä.

Ulkokangas on marimekon puuvillaa ja sisäpuolinen on sitä samaa puuvillaa, jota käytin sen erään toisen keltaisen projektikassin vuoriin (josta kuvia täällä). En ole vähään aikaan siis ommellut, olen keskittynyt enemmän neulomiseen ja virkkaamiseen.

Viikonloppuna onkin sitten Ropecon, jonne olen tänäkin vuonna menossa. Saatanpa päivittää ensi viikolla lisää, jos ehdin. T
ämä kuu on ollut todella kiireinen ja toiminnantäyteinen, tämä ja ensi viikko tulevat erityisesti olemaan koska Ropecon sekä erään hyvän ystäväni häät (ja olen kaaso!). Marmorikuulat tuntuvat jo putoilevan hyvää vauhtia pussista, mutta yritän muistaa nukkua ja levätäkin.

Stressivapaata loppukesää kaikille!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Pesukonehuovutusta ja muuta

Kesäkuu menikin pääosin työn ja muiden kiireiden hyörteissä. Käsitöitä en kuitenkaan ole unohtanut, olen jopa tehnyt niitä tavallista enemmän, henkireikänäni. Päätinpä myös osallistua eräänlaiseen turnaukseen ravelryssa, jossa on tarkoitus kolmen kuukauden ja kierroksen aikana tehdä suorittaa kuusi haastetta (6 käsityötä/kierros/kk, 1 per haaste). Tässä leikkimielisessä kisassa kilpailevat keskenään joukkueet, jotka edustavat jotakin - esim. videopelejä, sarjakuvia, kirjallisuutta / sarjaa, lautapelejä tai vaikka tv-sarjaa. Itse kuulun Tähtiportti-joukkueeseen. Jokaisesta suoritetusta haasteesta saa pisteitä, ja lisäpisteitä saa jos käsityö kytkeytyy jotenkin omaan aiheeseen, eli tässä tapauksessa Tähtiporttiin.

Joten käsityöinspiraatiokin on ollut korkealla. Se on tosin tarkoittanut myös sitä, että vanhat jo keskeneräiset työt ovat jääneet hiukan heitteille. En ole unohtanut niitä, en, mutta en tee niitä ollenkaan yhtä ahkerasti ja inspiroituneesti kuin
noita uusia haastetehtäviä.

Ajattelinkin siis esitellä jotakin viime kuussa valmistunutt
a. Tästä kyseisestä työstä tykkään erityisesti, koska en ole ennen tehnyt pesukonehuovutettavaa asiaa ja pesukonehuovuttanut sitä. Sellaisia on kyllä odottamassa, lankoineen päivineen.



Malli: A Petite Felted Bag (ravelry)
Lanka: Sandnes Garn Fritidsgarn, pun. 143g, valk. 26g
Puikot: 8mm, koukku 9mm

Olin alkuun aika ulalla, mitä tehdä. Tai oikeastaan kuinka iso, kuinka paljon, entä pohja, hantaakit... Lankani oli kuitenkin aivan eri kuin ohjeessa. Ullan sivuilta löytyi onneksi huovutusohje, ja eräs testilangoista oli juurikin ollut tämä käyttämäni lanka. Mallitilkkua en uskaltanut tehdä, koska tämä lanka oli jämä SAVANNA torkkupeitosta, enkä ollut varma sen riittävyydestä. Mietintää aiheutti myös logo. Loppujen lopuksi päätin jäljentää silmukat, ja se oli kyllä toimivin ratkaisu.

Niinpä monen pitkän ja tieteellisvaikutteisen pohdin
nan jälkeen päädyin (mutuna) sopivaan silmukkamäärään. Loppua kohden jännitti, ja hyvin kävikin - punaista lankaa jäi 40cm jäljelle kun lopetin hantaakit. Loppuun jäi enää silmukoiden jäljentäminen ja hantaakien reunojen virkkaus. Pohdin pitkään kiinteiden silmukoiden ja pylväiden välillä, testasinkin kumpaakin, sekä jokaiseen että joka toiseen silmukkaan. Päädyin lopuksi kiinteisiin ja joka toiseen.

Ja sitten, luonnollisesti pesukonehuovutus.



Kassi ennen pesukoneeseen menoa

Iskin koneeseen pyyhkeen ja pari tyynyliinaa, pesin 40 asteessa normaalille värilliselle pyykille tarkoitetulla ohjelmalla. Se kesti kaksi tuntia! Olin laittanut pussin sisälle muovipussin, mutten ollut tajunnut kiinnittää sitä, joten jännitys oli hyvin korkealla pesuohjelman loppua kohden. Kun ohjelma vihdoin lopetti, riemu repesi kun kassi oli onnistunut täydellisesti. Tai no lähes - hantaakit kiristivät hiukan, joten ensi kerralla kun virkkaan, täytyy virkata tiheämpää ja/tai hiukan löysempää. Huomasin myös, että muutamat silmukat silmukoidessani olivat olleet hiukan kireät ja kuvio vetää kasaan, mutta nämä ovat pieniä yksityiskohtia kokonaisuudessa.

Loppujen lopuksi olen nimittäin sitä mieltä, että tämä on yksi parhaista tekemistäni käsitöistä. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen tähän kassiin. :)

Strategiset mitat kassille ennen huovutusta olivat n.25cm (pohja) ja n. 30cm (korkeus ilman hantaakeja) ja huovutuksen jälkeen n. 16cm (pohja) ja n. 19cm (korkeus).

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Äitienpäivästä

Tämä loppukevät onkin ollut kiireistä aikaa. Paljon asioita olen kerinnyt tekemään, ja blogaus ei ole yksi niistä. Halusin tehdä tämän jo aiemmin, mutta joko ei ollut aikaa tai en muistanut. Tänä leppoisana sunnuntaina korjaan asian!


Malli: Wandering The Moor (ravelry)
Lanka: 100% Karstavilla, 141g
Puikot: 4mm

Ensimmäisen kerran nähdessäni tämän mallin ihastuin siihen ja tiesin, että siitä tulee huivi äidille. Tämä tapahtui joskus helmikuun tienoilla, ja minulta meni kuukausi ennen kuin keksin että se olisi täydellinen äitienpäiväksi. Koska hänen syntymäpäivänsä oli jo tältä vuodelta mennyt ja jouluun niin pitkä aika etten olisi jaksanut odottaa. Koska halusin jonkin "hyvän syyn" lahjan antamiseksi. Ja nappiin meni, tuli kyllä hyvä mieli.

Lanka on vuosikertamarinoitua, isän äidin varastosta tullutta. Vyöte oli yhden kerän sisällä. Se sisälsi mm. tiedot "Puhdasta uutta villaa", "n/ca 100g = n/ca 340m", "Helsingin Villakehräämö Oy" sekä hintalapun jossa luki ELANTO 5MK. Täytyy sanoa ettei ole ollut pahan hintainen!


Äitienpäiväkortti.

Huivin lisäksi annoin itsetehdyn kortin - paperi on töissä itse tekemääni. Kukka on jotakin sekotekangasta. Kuori on eräästä Steinerkoulusta tulleista akvarellitöistä (tai siis yhdestä akvarellista) tehty. Näitä kortteja tein aika paljon, ja muutamat niistä myös lunastin itselleni lähetettäväksi sukulaisille.

Seuraavaan kertaan siis. Hyvää alkavaa kesää!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kudonnan ja kännykuvaamisen haasteita

Muutamia pussukan alkuja on syntynyt lisää. Jälleen luvassa karmeaa kännykameralaatua, mutta kestäkää kanssani.


Seitsemäs työni. Tässä oli taas ohjaajallani näpit mukana värivalinnoissa.


Kahdeksas. Vihreä unelma.

Unohdin kuvata tämän ennen kuin olin jo siirtänyt sen pois seuraavan tieltä ja aloittanut sen, joten kuva on entistä kaameampi. Mutta siitä näkee pikkuisen... Jotakin. Alunperin ajattelin tehdä siitä vain räikeän kirkkaan vihreän, mutta toinen ohjaaja ehdotti siihen kaveriksi toista lämpimämpää vihreää. Tein siis niistä raitoja, tykkäsin kovasti lopputuloksesta. Sitä on moni kehunut, oli siis hyvä vinkki! Olen myös oppinut jo kiristämään loimet hampaat irvessä, eikä kankaat kupruile enää ollenkaan niin kuin alussa. Pikkuisen vain. Ja reunatkin ovat tasaisemmat!

Näitä on syntynyt enemmänkin, mutta säästelen kuvia myöhemmäksi. Olen kuitenkin tehnyt kaikenlaista muutakin, ja niitä olisi tarkoitus blogata tässä lähiaikoina. Jonkinlaista tasapainoilua siis!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Projektipussukoita

Opettelin tosiaan tekemään projektipussukoita tuossa helmikuun aikana, ja tässä niistä vielä kuvareportaasia. Ompelukärpänen puraisi silloin toden teolla!


Hantaakit eivät aivan onnistuneet nätisti.

Tässä on kuva ihkaensimmäisestä projektipussukasta, jonka ompelin. Samanlainen malli ja kankaat kuin siinä, jonka laitoin vaihtoparilleni Kaliforniaan, mutta ei niin
hyvä. Koska tämä oli ensimmäinen tein siinä kaikki mahdolliset virheet ja purin useamman kerran. Tästä ei tullut aivan yhtä siisti ja kaunis, ja valitsinkin kuvan sen perusteella että siitä näkyisi muutama "kauneusvirhe". Aikaakin kului työpäivän verran...


Projektipussukka nro 3.

Tämä taas meni eräälle ystävälle syntymäpäivälahjaksi helmikuussa. essimarjaana oli iloisesti yllättynyt tästä lahjasta. Hän oli toivonut sellaista ja yrittänyt sisko
lleen vihjata asiasta, mutta huonolla menestyksellä. Nyt asia on kunnossa! Noita kankaita joita käytin tähän oli niin hyvin jäljellä ja innostus minulla korkeimmillaan niin, että tein vielä toisen samanlaisen. Ja ohje oli tosiaan täältä, kun unohdin sen linkittää tätä tehdessä.


Pussukka nro 4.

Tässä näkyy paremmin tu
o vuorikangas. Tässä vaiheessa työaika oli siinä reilun tunnin verran! Tämän pussukan kanssa kävin oravannahkakauppaa.


Origami Lotus

Ja ohje löytyy täältä. Tämän pussukan ompelin ihan hiljattain, tuparilahjaksi eräälle toiselle ystävälleni. Tämä on toinen viritelmä, ensimmäinen edelleen odottaa purkua muutaman aivopierun vuoksi. Päällikangas on marimekon (eräästä viiden kilon jämäpala pussista jonka eräs ystävä antoi minulle), sisus jotakin sekotetta Eurokankaan alelaarista. Avausmekanismi onkin vähän jäykkä, paksuhkojen kankaiden vuoksi eikä tuo luistakaan oikeastaan. Vuorikankaaseen täytyy keksiä jokin toinen vaihtoehto tai sitten tehdä isompi. Tein tosiaan pienen pussukan, ohjeessa oli paljon suuremmat mitat käytössä. Tätä kun tein niin palat olivat 29x29cm. En muistanut mitata valmiin työn pohjaa, mutta pienempihän se luonnollisesti on.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Muutama kirja

Laitoin tuossa viime viikolla kahdelle henkilölle lahjaksi kirjat, ja tässä niistä kuvat. Myös nämä on sidottu silloin kesällä 2008.


Koko A5.

Tämä meni eräälle ystävälle, johon tutustuin lukiossa. Hän ihasteli kirjaa jo viime syksynä piipahtaessaan luonamme, ja jätin asian hautumaan. Viime viikolla tuntui sitten sopivalta ajankohdalta lahjoa häntä, sillä olin unohtanut tyystin koko kirjan olemassaolonkin hetkeksi. Iloinen hän oli yllätyksestä.



Koko noin puolet A5:sta.

Tätä kangasta oli jäljellä
vain muutama pieni tilkku, joten siitä riitti vain kahteen pieneen kirjaseen. Tuosta kankaasta olisi tosiaan tehnyt mieli sitoa useampikin kirja! Mutta jämälaari on jämälaari, ja sieltä löytyi paljon muutakin mielenkiintoista. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Tämänkin saaja oli kovin iloinen kirjastaan, mikä lämmitti myös minun mieltäni entisestään.

Tänään oli aivan ihana päivä, sillä tänään satoi kunnolla pitkästä aikaa. Tuntui, ensimmäistä kertaa tämän viikon aikana, että pystyin taas hengittämään hetken aikaa normaalisti. Tämä viikko on tuntunut kovin raskaalta ajoittain, joten pieni apu luontoäidiltä ei ollut ollenkaan huono. Illasta paistoi taas aurinko, joten koko päivä ei toivon mukaan mennyt aivan hukkaan niiden mielestä joista sade oli haitaksi. :)


Mukavaa pääsiäistä!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Tähtiporttivaihto, osa 2

Parini sai alkuviikosta pakettinsa, joten nyt voin laittaa kuvat hänelle lähettämistäni asioista blogiini. :) Laitoin lähettämäni tavarat pieniin paketteihin, ja jokaiseen pakettiin laitoin myös kortin, joihin olin kirjoittanut lainauksia Valalta.


Malli: Spring seeds (ravelry)
Lanka: Abuelita Yarns Merino Worsted, 86g
Puikot: 5mm

"It's probably better than our plan." Surffailin kaikiessa rauhassa, Vala mielessäni, ravelryssa ja etsin ohjetta, kun törmäsin tähän. Ihastuin tähän malliin, mutta halusin tehdä siitä suuremman ja niin syntyi pienehkö huivi. Kokoa tuli loppujen lopuksi noin 120x55cm. Lankaa jäi 14 grammaa, sekä lisäksi toinen kerä. Ehkäpä teen siitä itselleni toisen joskus?



Lanka: "I've got tingles all over." Pussi: "You may proof useful."

Ihastuin malliin ja nähdessäni tuota kangasta kaupassa, minun oli pakko tehdä tällainen! Parini tuntui tykkäävän kovasti pussista. Ensimmäinen oli vähän eskaritasoinen ja kokeilu, jossa tuli monta virhettä ja erhettä. Niinpä päätin pitää sen itse, koska kangasta riitti vielä toiseen pussukkaan. Siitä tulikin paljon hienompi ja niin uskalsin laittaa sen parilleni! Lanka on Malabrigo Lacea.


"I don't think you want to start thinking what I think."

Vala on sisukas ja humoristinen hahmo, jota näyttelee Claudia Black. Silmukkamerkkeihin sain innostuksen väreistä, joilla parini kuvaili Valaa. Nämä merkit menivät muistaakseni 4mm puikkoihin (en muistanut kirjoittaa sitä ylös). Mustat helmet lasia, keltaiset värjättyä simpukkaa.


"I say we give it a go."

Parini kertoi harrastavansa skräppäystä, joten sain idean lähettää hänelle itse tekemääni paperia, töissä kun tuohon aikaan vielä tein sitä paljon. Paperi on tehty "supersalaisista" dokumenteista, eli työpaikkani salaisista asiakirjoista jotka ovat menneet silppuriin. Kierrätystä siis! Ruskeissa papereissa olen käyttänyt sahanpurua lisänä.

Lisäksi lähetin hänelle yhtä mielisuklaatani, Kalevin mansikka-keksi-valkosuklaata. "Happiness is not something you can buy", luki suklaan kortissa.

Laitoin hänelle vielä kortin, jossa kerroin paketin sisällöstä ja materiaaleista. Pakkasin paketit Pikku Myy -laatikkoon, joka oli ihanan keltainen ja punainen ja pirtsakka. Sarjakuvaan perustuvaan siis. En valitettavasti tajunnut ottaa paketista, niin isosta kuin pienistä, tai korteista, kuvia, joten joudumme tyytymään näihin.

Aurinko paistaa ja sää on lämmin, taidamme siis uskaltaa lähteä kävelylle. Kuiva ja pölyinen ilma kun käy keuhkoihin ja ahdistaa, niin en ole kovin paljoa uskaltanut liikkua. Limakalvotkin ovat olleet todella ärtyneitä. Toivottavasti pian sataisi.

Leppoisaa sunnuntaita!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Askartelua

Olen kiinnostunut leimailusta. Tämä koukuttuminen tapahtui joskus viime syksyn aikana, ja ala (vai ylä?)mäki on jatkunut siitä asti. Olen ostellut leimasimia silloin tällöin, ja joulukortitkin askartelimme yhdessä avopuolisoni kanssa. Ne olivat sellaisia leikkaa-liimaa-kortteja, joissa käytimme muutamia talviaiheisia leimasimia. Siinä iski kyllä vauhtisokeus, ja meistä kummallakin oli hiukan erilainen visio kuin toisella, mutta se oli hauskaa. Niistä korteista minulla ei ole näyttää kuvia kuitenkaan.


Kevätkortti. :)

Tein näitä kaksi kappaletta, joista kummatkin lähtivät jo maailmalle (Suomen rajojen sisäpuolella kuitenkin pysyttiin). Saajat olivat oikein ilostuneita korteista, tuli itsellekin hyvä mieli! Nämä ovat ensimmäisiä vähän astetta vaativampia. Kun keksin laittaa pitsiä piristämään kuvia ja käyttää copiceja väritykseen. Käytin vaaleaa violettia, mutta se ei valitettavasti erotu kuvasta. Käytin sitä hännän ja kaulapannan pilkuissa sekä kropan isoja palloja kiertävässä "ketjussa".

Muutama päivä sitten kävin myös ostassa pieniä rusetteja sekä "timantteja", joita toivottavasti pääsen käyttämään pian. Lisäksi selailin erästä hiljattain julkaistua kirjaa leimailusta ja korttien askartelusta, mutta se oli todella hintava, niin en uskaltanut ostaa. Mutta kuvat olivat hienoja ja ohjeet selkeän oloisia, ja kokonaisuus oli todella mielenkiintoinen ja inspiroivakin. Kyseinen kirja minut saikin rohkaistumaan ja ostamaan noita tarvikkeita. Jotta voisin harjoitella ja tehdä vielä kauniimpia kortteja, päästä sieltä eskaritasolta eteenpäin. Tosin aion vielä hakea lisää ideoita ja vinkkejä, jotta saisin vähän lisää inspiraatiota ja toteuttamiskelpoisia ideoita. Kokonaisuus kun ei ole vielä aivan hallussa eikä vielä ole visiota mitä noista tekisin.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kirjansidontaa

Olen blogini avainsanoissa maininnut kirjansidonnan, mutten ole koskaan kirjoittanut siitä sanallakaan tai esitellyt tuotoksiani. Noh, nyt asia korjataan!

Kiinnostuin kirjansidonnasta ensimmäisen kerran lukioaikanani,
kun kuvataiteissa oli tarjolla yksi kirjansidonnan kurssi. Sen jälkeen olen tehnyt kotikonstein kirjoja hyvin vaihtelevalla aikataululla - se on kuitenkin aikaa ja tilaa vievä prosessi, ja kun siihen ryhtyy on parempi tehdä useampi kerralla.

Syksyllä 2007 pääsin sitten erääseen lahtelaiseen kirjasitomoon vähäksi aikaa tekemään töitä erään työkkärin kurssin kautta, ja voi että nautin siitä! Se ei valitettavasti tehnyt hyvää atooppiselle iholleni, joten urana joudun miettimään kirjansidontaa tarkemmin.

Kesällä 2008 ollessani Lahden Nuorisopalveluilla palkkatuetussa työssä tarjoutui viikon mittainen intensiivi"kurssi" kirjansidontaan. Ja nyt päästään asiaan
- nyt esittelemäni kirja on yksi niistä jotka tuon viikon aikana tein. Tämä yksilö monen muunkin kirjan lisäksi on odotellut ystävällisesti käyttäjää siitä asti. En kuitenkaan tiennyt, myydäkö vai antaako lahjaksi vai mitä sillä tehdä - ja kuinka kauan kirja joutuisi käyttäjäänsä odottamaan, orpona hyllyssäni.

Maanantaina päätinkin lahjoittavani tämän sekä erään toisen yksilön eteenpäin, laitoin ilmoituksen ja ottajat löytyivät kahden tunnin sisällä (ravelry on hieno paikka)! Ajatus tuntui hyvältä, sillä moni henkilö on ravelryssa auttanut minua pienin teoin - halusin myös itse tehdä jotakin. Ensimmäinen ottaja sai jo kirjasensa, ja oli todella iloinen siitä. Tuli itsellekin hyvä mieli, kun sai pienellä teolla ilostuttaa jotakuta.


Koko A5, kannet kangasta.

Tämä päivä onkin ollut puolipilvinen ja kuiva, mutta lämmin. Toivottavasti saisimme taas sadetta, jotta pöly hiukan laskeutuisi ja loputkin lumet saisivat vauhtia sulamiseensa. Kevät tulee kovaa vauhtia!

Aurinkoista loppuviikkoa!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tähtiporttivaihto - saamani paketti

Jee!

Eilisen päiväni kruunasi iloinen yllätys - vaihtopakettini Kaliforniasta saapui! En todellakaan odottanut sitä saapuvaksi, olin sen oikeastaan unohtanut sillä odotin vain että parini saisi omansa. Enemmän yllätyin siitä kun Kusti toi sen ovelle asti. Piti äkkiä hypät
ä housuihin, en uskaltanut mennä avaamaan ovea pitkissä kalsareissa..

Pakkauksen sisällä oli kolme silkkipaperiin(?) käärittyä nyyttiä, joista yksi oli pehmeä, toinen kevyt ja aivan kuin sisältäisi action figurin ja kolmas painava. Jännää! Mukana oli vielä kortti. Hyppelehdin innoissani ja päästelin innostuneita kiljahduksia. Lisäksi oli vielä arkillinen söpöjä merihevostarroja.

Kääröjä en kuitenkaan avannut heti, vaan vasta a
amulla. Voi että millainen paketti! Sieltä paljastui aivan ihanat sukat (merinovillasta), suklaata, jelly beanseja sekä suklaata. Sukat...istuivat kuin hansikkaat. :D Siis aivan hiukan tiukat, mutta menivät jalkaan hankaluuksitta. Siis aivan sopivat, ja tukevat ainakin jalkojani! Lanka oli aivan ihanaa.


Vaihtopaketin sisältö koko komeudessaan.

Olen kyllä hankkinut figuureja, videopeli- ja animesellaisia, mutten vielä yhtäkään sellaista joka perustuisi TV-sarjaan. Mielestäni ne ovat usein niin huonolaatuisia, etten ole halunnut ostaa. Tämä on oikeastaan aika hauska ja tykkään. :) En todellakaan arvannut, mitä paketista tulisi kun se tupsahti oven taakse, ja oli kyllä hauska paketti kaiken kaikkia
an. Tekisipä mieleni tehdä heti perään toinen vaihto! Sillä minusta jäi tuntumaan, etten saanut kaikkea haluamaani pakettiin mukaan (sitä samaa sanoi parinikin, liekö meillä edessä siis vielä yksi, kahdenkeskinen vaihto?).


Hiukan lähikuvaa sukista, tarroista ja korteista. Tuo puukortti tuli sukkien mukana, kääntöpuolella teksti 100% Superwash merino, Sunshine Yarns. Pieni nöttönen sitä jäi, ja se tuli paketin mukana. Parini ehdotti siitä huivia Jonakselle. Ehkäpä, ehkäpä.

Olin kyllä hyvällä tuulella töihin mennessä. vaikka unohdin kännykkäni kotiin, ja napitin takkinikin aivan väärin (huomasin vasta töissä!). Oli vaikea keskittyä tekemään mitään kangaspuilla, mutta onneksi helpotti loppua kohden. Voisin nyt korkata joko jelly bean-pussin tai suklaan. En osaa päättää! Jelly beans-pussissa on 30 eri makua, huh. Tästä voi tulla jännää!

Tänään on ollut todella kaunis päivä sään puolesta - hiukan pilvistä mutta aurinko on paistanut lämpimästi, ei ole pahemmin tuullutkaan. Hyvää päivän jatkoa kaikille!


perjantai 8. huhtikuuta 2011

Leikitellen väreillä

Tällä viikolla sain jatkaa kangaspuilla. Tuntuipa mukavalta! Ja vaikka pomon kanssa valitsimmekin pienen laatikollisen värejä, niin voin pääosin valita mieleiseni yhdistelmiä.

Pyydän jälleen anteeksi kännykkäkameralaatua, en oikein uskalla viedä omaa järkkäriäni töihin eikä pokkarini toimi. Voisin ehkä yrittää pyytää äitini pokkaria lainaan jokin päivä.


Maanantai oli vähän, noh, maanantai, ja päätin aloittaa voimakkailla väreillä. Tästä pidin oikein kovasti!


Kuudes kudontatyöni.

Edit:
Puhuinpa hiukan palturia jälkimmäisestä työstä (muisti pätki!), niin korjasin kappaletta.
Seuraavaksi päätin, että täytyy tehdä jotakin mikä ei aivan niin kovasti hivellyt värisilmääni, ja käytin pastellivärejä, koska pomoni oli siitä lankoja valitessamme sanonut. Tässä näistä töistä ensimmäinen, järjestyksessään kuudes "kankaani". Olin aluksi tekemässä harmaa-violetti-raidallista, mutta pomoni oli käynyt katsomassa lähtöni jälkeen ja välittänyt ohjaajalleni ohjeet. Tähän ohjaajani käski laittamaan tuota vihreää, ja niinpä laitoin (itse oma-aloitteisesti en olisi laittanut, ne kun eivät oikein sointuneet omaan silmääni, haha). Väreistä keskustellessamme kysyin josko voisin laittaa harmaita aina muiden värien väliin, mutta ohjaajani ei tästä pitänyt, jolloin syntyi tämä hänen ehdotuksensa. Tämä oli haastava työ kutoa, sillä se sisälsi paksua (vihreä) puuvillalankaa ja loimet meinaavat pilkistellä väleistä. Reunat edelleen pakkautuvat minulla kovasti, mikä saa raidat hiukan vinoiksi ja hassuiksi.

Mutta harjoittelua, harjoittelua. Olen myös jo onnistunut oppimaan muutaman kangaspuiden osan nimen, kuten se "juttu", jolla "löydään", on luha! Ja lointen välinen tila on viriö. Sukkulan, eli sen kapulan johon langat/vhs/materiaali kieputetaan, olen jo muistanutkin jo hyvän aikaa. Kyllä tämä tästä!

Keskiviikkona olikin sitten omien töiden päivä, jolloin käytin tilaisuuteni hyväksi ja kokeilin kankaanpainantaa. Töissä oli aivan ihana pacman-seula, mutta se oli valitettavasti niin likainen ettei sillä painamisesta tullut mitään. Se oli lisäksi lainassa, niin emme uskaltaneet pestä sitä tujummilla aineilla ja siten vahingossa pilata sitä. Niinpä otin seuraavan mieleiseni seulan, joka oli apilaääriviivaa. Kankaasta minulla ei nyt ole kuvaa, se jäi vielä töihin kuivumaan. Ehkä ensi viikolla sitten!

Tällaista siis oli tällä viikolla. Hauskaa viikonloppua!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Muinaista piinaa

Tässä eräs ilta huomasin, että olen aivan totaalisesti, siis sattumalta ja aivan vahingossa, ihan huomaamattani, unohtanut erään lähes vuosi sitten tekemäni ranneketjun kuvata ja blogata. Voi minua! Mutta nyt tämä asia korjaantuu, aivan tarkoituksellisesti, täydessä ymmärryksessä ja vailla minkäänlaista epäselvyyttä asiasta.


925 Hopeaa, 1/3mm sekä 0,8/2mm langasta.

Keskiosa on piina -nimistä ketjua, ja reunoihin sitten tuollainen vähän niin kuin muinaisketju mutta ei kuitenkaan. Miksikä tuota sanotaankaan.
Koru on siis lyhyt ja jämälenksuista tehty. Riittivät juuri sopivasti lyhyeeseen rannekoruun. Menee sopivasti kapeaan ranteeseeni. :)

Eipä tällä kertaa muuta. Kevät todella on tuloillaan - koko päivän on satanut vettä ja kengät aivan kurassa ja ravassa. Pitänee lähtä huomenna kumisaappailla liikenteeseen!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kudonta jatkuu!

Eilen ja tänään olen saanut jatkaa kangaspuilla kutomista. Oi elämää! Ja koko ajan kutomisen maailma aukenee minulle, hiljalleen, vähä vähältä. Olen iloinen, todella iloinen. Vielä pyydän anteeksi kuvien laatua, jälleen olen kännykkäkameralla ottanut. Mutta nyt asiaan!

Eilen ehdin tehdä yhden kappaleen. En päässyt aloittamaan heti aamusta, sillä ohjaaja ei ollut paikalla ja työpajajohtaja oli kiireinen. Puolessa välissä aamu
a ehdimme katsomaan yhdessä ja kehittämään hänen liikeideaansa, ja sitten pääsin aloittamaan.

Nyt minulla on pieni korillinen lankoja, joista yhdessä kalalangan ja videonauhan kanssa teen noin 25x15 cm kokoisia paloja. Korkeus on tosiaan vähintään 15, maksimissaan 20 senttimetriä, mutta leveys pysyy samana koska valmiit loimet. Ja kalastajanlangalla aloitan, sitä 2cm verran, sitten 0,5cm videonauhaa, sitten 1cm pätkä puuvillalankaa.

Tällaisen luomuksen tein eilen. Työ oli mukavaa, mutta koko ajan tuntui siltä että tässä jokin mättää. Ohjaaja ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten pistelin menemään ja sain työn valmiiksi. Tänä aamuna selvisi miksi tämä(kin) työ oli epätasainen ja hiukan kupruilla - loimet olivat liian löysällä ja sen huomaa! Nyt se tuntuu aivan päivän selvältä asialta, mutta johon eilen vielä niin paljon kokemattomampi silmäni ei osannut kiinnittää huomiota. Löin myös epätasaisesti, mikä sekin vaikutti raitojen epätasaisuuteen. Pitäisi saada voimaa tasapuolisesti niin vasemmalle kuin oikeallekin puolelle. Huomaatteko kuinka kupruinen "kangas" on?


Tämä oli tämän aamun ensimmäinen työ. Aamulla moni ongelma (mm. loimien löysyys) ratkesi kun sain apua. Ja voi että loimet olivat kireällä!
Tuntui aivan erilaiselta, ja heti meni monta astetta paremmin taas. Raidat olivat heti suorempia (vaikka vielä oikeassa reunassa varsinkin on epätasaisuutta) eikä "kangas" kupruillut samalla tavalla kuin eilinen työ. Epätasaista edelleen. Vuoron perään neuvottiin tekemään löysempää mutta lyömään napakammin. Kultaisen keskitien löytäminen on haasteellista! Tässä huomasin todella kuinka vähästä on kiinni, että raidat eivät mene suoraan. Hakkasin edelleen hiukan voimallisemmin vasenta puolta oikeaan nähden (vaikka siltä ei tunnukaan!). Luulen myös, että se mistä kohtaa pidän kiinni... sitä osaa millä hakataan (hehheh) vaikuttaa. Tätä asiaa hiukan muuttamalla seuraavasta työstäni tuli vielä vähän suorempi. Tämä ei ole ollenkaan enää niin kupruinen kuin edellinen!


Tämä valmistui juuri työpäivän päätteeksi. Mielestäni tähän mennessä paras työni. Tässä loimet olivat niin kireällä kuin sain (uskalsin jo kiristääkin!), löin hiukan tasaisemmin kuin aiemmin sekä napakammin. Tämän vasen reuna olikin jo suora, oikeassa päässä oli vielä parantamisen varaa. Luulen, että asia korjaantuu kun saan hiukan lisää tasaisuutta iskuihini. Ja tämä alkaa näyttää jo tasaiselta!

Tämä on ollut aivan ihanaa väriterapiaa, täytyy sanoa. Joka työn alussa istun hetken aikaa lankakori sylissä ja maistelen värejä ja valitsen sen hetken mielentilan ja kiinnostuksen mukaan parit. Jokainen hetki opettaa lisää ja opin tuntemaan kangaspuut paremmin, pystyn "kuuntelemaan" niitä ja parantamaan työskentelyäni. Koko ajan huomaan kehittyväni pikkuisen, kun ymmärrykseni ja hahmotuskykyni kehittyy ja parantuu.

Tästä on hyvä jatkaa!