Eilen olin taas siinä tutussa pisteessä, jossa minulla on etu- ja takakappale neulottuna liian isoiksi. Sisimmässäni tiesin että tästäkin työstä tulee liian iso, kuten J:n slip overistakin, mutta päätin jatkaa läges loppuun asti. Sitten kun palat olivat valmiit, olkasaumat päätelty (löyhästi) ja sain sen päälleni, oli paljon helpompi nähdä minkä verran pitää ottaa pois. Sitten purin kaiken ja aloitin alusta! :D Mutta osasin odottaa sitä osasin ottaa "tappion" rauhallisesti. Laulelin iloisesti Forrest Gumpia samalla seuraten. Siitä oli kyllä hyötyä nähdä minkä kokoiset ne kappaleet olivat, nyt osaan tehdä istuvammat seuraavasta (toivottavasti lopullisesta) versiosta. Tämä kokemus oli erittäin opettavainen.
Pitäisi vain seuraaksi opetella tekemään ensimmäisellä kerralla oikein. Hihi.
Eli musta-valko-limenvihreä villapaitahärpäkkeeni valmistuu vielä myöhemmin. Mutta toisella kertaa siitä tulee parempi ja kauniimpi. Käytän vähemmän mustaa ja valkoista ja enemmän kaunista vihreää väriä. Tänään juoksen töiden jälkeen Anttilaan katsomaan onko niillä vielä jäljellä sitä ihanaa vihreää lankaa ja itken jos sitä ei ole. Mutta itken myös jos sitä on, sillä tililläni on vain n. 6 euroa. Ahaha. Tarvitsemani lanka on tosin alelankaa 2e/kerä (50grammaa), joten saisin tarvittaessa kaksi kerää ja silti jäisi vielä rahaa tilille. Mutta saan perjantaihin mennessä lisää rahaa.
Se vihreä väri on niin kaunis ja raikas, ah. <3
3 kuukautta sitten
tuttua tuo purkaminen täälläkin. mutta sääli on sairautta neulehommissa :)
VastaaPoistaHaha, kai se niin on. Mutta sitä suuremmalla innolla neulon sitä härpäkettä, kun tiedän nyt paremmin minkä kokoinen siitä pitäisi tulla. Ja toivon että lanka riittää, sillä joku muukin oli ihastunut siihen vihreään väriin = ei vihreää Anttilassa.
VastaaPoistaOh no! Ei kuulosta kivalta. Tiheys on tärkeä elementti neulomisessa. Mä en mieluusti neulo ku mahollisimman lähellä oikeeta olevalla tiheydellä. Siis jos lanka on 22 s ja 32 krs ja ohje on 22 s ja 30 krs. Mä en osaa ton paremmin selittää.
Poista