11 kuukautta sitten
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Kangaspuilla leikkien
Jo viime syksynä kun kävin tutustumassa kuntouttavan työtoiminnan pajaani, ihastuin mahdollisuuteen päästä kokeilemaan kangaspuilla kutomista. Asia on tosin hautunut päässäni jo pitempään, vuoden jo, että joskus olisi hienoa kutoa itse matto eteiseen.
Tänään aamulla yksi ohjaajista tuli minulle kertomaan iloisen uutisen - yhdet kangaspuut olivat vapautuneet ja pystyin aloittamaan! Mattoa en tietenkään päässyt aloittamaan, enkä itselleni mitään. Kaikki suuret kangaspuut ovat varattuja, ja olisi suotavaa tehdä ensin jotakin myyntiin. Mattounelmaani joudun siis hautomaan vielä pitkään - tuskin pääsen tuolla tekemäänkään. Mutta siihen ajatukseen olen jo tottunut. Mahdollisuuksia varmasti tulee myöhemminkin, tehdä siis tuo eteisen matto.
Olin tästä tilaisuudesta todella innoissani, ja tartuin heti tilaisuuteen! Pääsin aloittamaan työn, josta tulee vetoketjullinen pieni pussukka. Punainen väri on puuvillalankaa, kiiltävä asia on VHS-kasetista ja muu musta on kalalankaa. Vihreä "poppana" on lakanakangasta tukemassa, ettei tuo kalalanka lähtisi purkautumaan. Sain työn melkein valmiiksi! Joku muu todennäköisesti jatkaa työn loppuun, näin ohjaajani hiukan jutteli, mutta se ei minua haittaa. Olen todella iloinen, että pääsin käyttämään kangaspuita! Siitä näkee, että tekele on ensimmäiseni, mutta kuvaan eivät ole kaikki virheet mahtuneet. Loimet olivat reunoista vähän mutkalla mikä sai koko työn vähän mutkalle ja sinne tänne keskelle hienoisia railoja, ja muutamassa kohtaa punaisia raitoja mustat loimet pilkistävät langan välistä... Mutta se ei haittaa! Jokainen sukkulan heitto opetti lisää ja koko ajan asiat aukenivat minulle paremmin. Seuraavasta työstä tulee varmasti astetta parempi.
Minulla ei tietenkään ollut muuta välinettä kuin kännykkä, jolla sitten räpsin kuvia työstä ja sen edistymisestä. Niin innoissani olin, että täytyi laittaa kuvaviestit avopuolisolleni, äidilleni sekä tädilleni! Anteeksi siis kuvan laadusta. Pääasia kuitenkin, että sain ikuistettua jotenkin tämän ensimmäisen työni!
Niin paljon uutta tietoa tänään tuli, ettei puoliakaan enää voi muistaa, saati kaikkia termejä jotka kutomiseen ja kangaspuihin liittyvät. Mutta aika ja tekeminen opettaa. Mikäs kiire täällä valmiissa maailmassa olisi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mä olen kuullut meidän talon mummeleilta huhuja, että kerhohuoneessa olisi kangaspuut :D
VastaaPoistakivalta kyllä näyttää ja vaikuttaa, voisi itsekin paukutella jonkun maton menemään :)
Hahaa, siitä vaan varailemaan. :D
VastaaPoistaen usko, että niille kangaspuille on kovin paljon ruuhkaa :D
VastaaPoistaOlethan sitten varovainen sen pingottimen kanssa. Ai miksi? No kun minä olen tökännyt sormeni niihin piikkeihin useammin kuin välitän muistaakaan. Se pingotin auttaa pitämään reunat suorana.
VastaaPoista