tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kudonta jatkuu!

Eilen ja tänään olen saanut jatkaa kangaspuilla kutomista. Oi elämää! Ja koko ajan kutomisen maailma aukenee minulle, hiljalleen, vähä vähältä. Olen iloinen, todella iloinen. Vielä pyydän anteeksi kuvien laatua, jälleen olen kännykkäkameralla ottanut. Mutta nyt asiaan!

Eilen ehdin tehdä yhden kappaleen. En päässyt aloittamaan heti aamusta, sillä ohjaaja ei ollut paikalla ja työpajajohtaja oli kiireinen. Puolessa välissä aamu
a ehdimme katsomaan yhdessä ja kehittämään hänen liikeideaansa, ja sitten pääsin aloittamaan.

Nyt minulla on pieni korillinen lankoja, joista yhdessä kalalangan ja videonauhan kanssa teen noin 25x15 cm kokoisia paloja. Korkeus on tosiaan vähintään 15, maksimissaan 20 senttimetriä, mutta leveys pysyy samana koska valmiit loimet. Ja kalastajanlangalla aloitan, sitä 2cm verran, sitten 0,5cm videonauhaa, sitten 1cm pätkä puuvillalankaa.

Tällaisen luomuksen tein eilen. Työ oli mukavaa, mutta koko ajan tuntui siltä että tässä jokin mättää. Ohjaaja ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten pistelin menemään ja sain työn valmiiksi. Tänä aamuna selvisi miksi tämä(kin) työ oli epätasainen ja hiukan kupruilla - loimet olivat liian löysällä ja sen huomaa! Nyt se tuntuu aivan päivän selvältä asialta, mutta johon eilen vielä niin paljon kokemattomampi silmäni ei osannut kiinnittää huomiota. Löin myös epätasaisesti, mikä sekin vaikutti raitojen epätasaisuuteen. Pitäisi saada voimaa tasapuolisesti niin vasemmalle kuin oikeallekin puolelle. Huomaatteko kuinka kupruinen "kangas" on?


Tämä oli tämän aamun ensimmäinen työ. Aamulla moni ongelma (mm. loimien löysyys) ratkesi kun sain apua. Ja voi että loimet olivat kireällä!
Tuntui aivan erilaiselta, ja heti meni monta astetta paremmin taas. Raidat olivat heti suorempia (vaikka vielä oikeassa reunassa varsinkin on epätasaisuutta) eikä "kangas" kupruillut samalla tavalla kuin eilinen työ. Epätasaista edelleen. Vuoron perään neuvottiin tekemään löysempää mutta lyömään napakammin. Kultaisen keskitien löytäminen on haasteellista! Tässä huomasin todella kuinka vähästä on kiinni, että raidat eivät mene suoraan. Hakkasin edelleen hiukan voimallisemmin vasenta puolta oikeaan nähden (vaikka siltä ei tunnukaan!). Luulen myös, että se mistä kohtaa pidän kiinni... sitä osaa millä hakataan (hehheh) vaikuttaa. Tätä asiaa hiukan muuttamalla seuraavasta työstäni tuli vielä vähän suorempi. Tämä ei ole ollenkaan enää niin kupruinen kuin edellinen!


Tämä valmistui juuri työpäivän päätteeksi. Mielestäni tähän mennessä paras työni. Tässä loimet olivat niin kireällä kuin sain (uskalsin jo kiristääkin!), löin hiukan tasaisemmin kuin aiemmin sekä napakammin. Tämän vasen reuna olikin jo suora, oikeassa päässä oli vielä parantamisen varaa. Luulen, että asia korjaantuu kun saan hiukan lisää tasaisuutta iskuihini. Ja tämä alkaa näyttää jo tasaiselta!

Tämä on ollut aivan ihanaa väriterapiaa, täytyy sanoa. Joka työn alussa istun hetken aikaa lankakori sylissä ja maistelen värejä ja valitsen sen hetken mielentilan ja kiinnostuksen mukaan parit. Jokainen hetki opettaa lisää ja opin tuntemaan kangaspuut paremmin, pystyn "kuuntelemaan" niitä ja parantamaan työskentelyäni. Koko ajan huomaan kehittyväni pikkuisen, kun ymmärrykseni ja hahmotuskykyni kehittyy ja parantuu.

Tästä on hyvä jatkaa!

4 kommenttia:

  1. Onpa ihana lukea onnistumisista. Ja kyllä noista kuvista näkee että kehitystä tapahtuu :)
    Hienoa. Ja kauniita lopputuloksia :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tuntuu hyvältä kun huomaa miten nopeaa välillä kehittyminen on, tai miten nopeasti ymmärtää joitakin asioita. :) Olen hiukan yllättynyt, tässä on niin paljon opittavaa ja huomioitavaa että tuntuu välillä lähes ylivoimaiselta! Mutta todella hauskaa ja ihanaa kutominen on. Olen tainut löytää uuden rakkauden.

    VastaaPoista
  3. Kehitys, oppiminen, värien leikki näkyy ja etenee. Viimeinen on tosi raikas. Mukavia kudontahetkiä.

    VastaaPoista
  4. Hienot värit! Ja kehityskaari näkyy. Anna mennä vaan! Viimeisessä on jotenkin merellinen tunnelma. Ehkä ne värit tekevät sen.

    VastaaPoista