Keltainen lanka on ensimmäinen itse kehräämäni (värttinällä), ja se on odottanut lankalaatikossa pitkään. Eräs ystäväni oli tehnyt tällä mallilla huivin itsekehrättyä pitsiosuudessa käyttäen, ja sainkin häneltä innostuksen tähän. Sopivaa kaveria sille ei kuitenkaan löytynyt kotoa, joten jouduin pyörähtämään ostoksilla. Huhtikuussa aloitettu huivi sai vihdoinkin tässä kuussa odottamansa pitsiosuuden, pingotuksen ja päättelyn.
Pingottaminen ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut, mutta tyydyin ensiyritykseen. Toimenpide on kuitenkin aikaa vievä, ja sen kahteen kertaan tekeminen ei houkuttanut. Tarpeeksi hyvä tuli!
Alan selkeästi hiljalleen lämmetä ainaoikealle. Ainakin huiveissa, niitä kun on syntynyt useampia (erilaisia) ja itselle jo kaksi. Tai kolme. Tykästyin myös tähän malliin, joten saattaa olla, että syntyy toinenkin huivi, joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti